Heinäsirkka. Siinä eliö, missä inho ja suoranainen viha onnistuu jollain hämmentävällä tavalla muuttumaan hyväksi mauksi suuhun laitettuna. Mutta onko ”hyvä” silti tarpeeksi? Ja jos maku ei vielä ole ihan priimaa, kompensoivatko muut tekijät hyönteisten syömisen ideassa tarpeeksi pitääkseen ne kiinnostavana? Ja mitä ne muut tekijät edes ovat?
Tästä ja monesta muusta aiheesta kuultiin tällä kertaa Merituulia – ruokagurua ja maailmanmatkaajaa, jolle hyönteiset olivat tuttua huttua. Suomessa ensipuraisu tapahtuikin jo vuonna 2012.
Isossa kuvassa lähin vertailukohta hyönteisruoan tämän hetkiselle tilanteelle Suomessa löytyy Merituulin mielestä katsomalla esimerkiksi sitä pistettä, missä villiyrtit olivat vielä muutama vuosi sitten:
- Syöjinä vain hyvin pieni ja marginaalinen porukka, joka asuu pääkaupunkiseudulla
- Valtaosalle kuluttajista täysin tuntematon raaka-aine
- Syömiseen liittyy negatiivisia mielikuvia
- Kaupoissa hinnoittelu aivan hullu, eli siis törkeän korkea
Vaikka osa yllämainituista tekijöistä vaivaa edelleen villiyrttien syömisen yleistymistä (etenkin hinnat), niiden tapauksessa suuri muutos parempaan suuntaan tapahtui kiitos yhden tahon – ravintoloiden.
Kun ravintolat toinen toisensa perään alkoivat tarjota asiakkailleen erinomaisesti valmistettuja tuotteita yrteistä, niiden käyttö alkoi syntyneen hypen myötä kasvaa normalisoituen lopulta siihen pisteeseen mitä yrtit tänään edustavat – erikoisuutta, joka ei ole enää liian erikoista.
Ja samaan lopputulokseen kai hyönteisiä kasvattavat yrityksetkin pyrkivät Merituuli mietti. Siispä ravintoloihin!
Tai ehkäpä ei sittenkään. Ei ainakaan ennen kuin hyönteisruoan viesti on selvä.
Jos ”miksi syödä hyönteisiä” viesti kulkisi maku edellä (hyönteinen = herkkua), ravintolat olisivat totta kai mitä luonnollisin tapa tuoda hyönteisruoka Suomeen – voitaisiin toistaa sama temppu, kuin mitä villiyrtit tekivät.
Maun sijaan hyönteisiä tehdään Merituulin mielestä kuitenkin nyt ”kannanotto” edellä.
Kannanottona mihin?
Se onkin Merituulin mukaan hieman epäselvää ja riippuu täysin siitä keneltä asiaa kysyy – joillekin se on eettiset syyt, toisille ekologiset ja kolmansille ”siksi, että muissakin maissa sitä syödään”.
Yhtäkaikki, näillä teeseillä ovet ravintolamaailmaan tuskin hyönteisille avautuvat. Ja vaikka avautuisivat, onko ravintola paras paikka tavoittaa hyönteisistä innostunut kuluttaja, jos hän onkin Merituulin veikkauksen mukainen ekologinen posettaja? ”Tyyppi, joka syö hyönteisiä, ei ole herkkusuu. Enemmänkin hän haluaa näyttää muille ja antaa vaikutelman tekevänsä jotain hyvää”.
Tässä tapauksessa jokin yhtä ravintola-annosta pysyvämpi ja näkyvämpi tuote voisi ehkä olla paras ratkaisu ensikäyttäjien mieleen.
Mitä hyvän tekeminen ruoan kulutuksessa ja tuotannossa sitten on? Varmasti kaikkia niitä asioita, mitä hyönteisruokakin haluaisi edustaa – kestävää kehitystä ja vähemmän kärsimystä eläimille (tosin ei tietenkään hyönteisille).
Voisiko näihin tavoitteisiin kuitenkin päästä hyönteisten syömisen opettelua helpommallakin? Merituulikaan kun ei näe kauhean realistisena vaihtoehtona lähteä korvaamaan hyönteisillä esimerkiksi muuta lihakulutustaan.
Olisivatko esimerkiksi sisäelimet sirkkaa parempi vaihtoehto? Ruoantuotannon kestävyyttä nostettaisiinkin käyttämällä enemmän sitä mitä jo nyt syntyy sen sijaan, että yritettäisiin keksiä väkisin pyörää uudestaan. Etenkin, jos kyseinen pyörä on pahimmassa tapauksessa liian pelottava, hidas ja outo kenenkään paria showkierrosta enempää ajattavaksi.
Jos hyönteisten syöminen on vaikeaa Suomessa, niin ei se aina ihan helppoa muuallakaan ole. Esimerkiksi Vietnamissa. Vaikka hyönteisten syöminen kuuluu siellä edelleen kulttuuriin, kaupungeissa on siitä alettu erkaantumaan. Esimerkiksi paikallinen herkku, muurahaisdippi, ei mene enää kaupaksi, jos siinä näkyy muurahaisia. Se kun alkaa olemaan liian karseaa katsottavaa paikallisten silmille Merituuli muisteli.
Vaikka hyönteisruoan tilanne näyttäisikin nyt tämän haastattelun perusteella kovin mollivoittoiselta, ei Merituuli silti olisi liian pessimistinen niiden mahdollisuuksien suhteen: ”Pyrin syömään mahdollisimman monipuolisesti ja hyönteiset sopisivat tällaiseen ruokavalioon erittäin hyvin. Esimerkiksi itsevalmistettuna sunnuntaiherkkuna”.
Se, mitä lapset näistä sunnuntaista pitäisivät, on kuitenkin vielä viimeinen asia erikseen. Merituulin omien kokemusten mukaan hyönteisruoka kun ei ole mikään fidget spinnerin kaltainen hitti lasten keskuudessa.. Päinvastoin.
Tarvitaankin siis vielä aikamoista tuotekehittelyä, asenteiden muuttumista ja ennen kaikkea aikaa antaa hyöntesiruoan kypsyä ajatuksissamme.
Kiitos Merituulille haastattelusta!
(Kuvat: Pexels.com)
Oletko ostanut hyönteisiä ruoaksesi? 