Mies, joka halusi maistaa

Olimme sopineet tapaavamme Gaudeamuksen kahvilan välittömässä läheisyydessä klo 12.00. Tuntomerkeiksi olin saanut etsiä ihmisvilinän keskeltä ”valkoista lippalakkia”. Ensimmäinen lakki lähestyikin minua kellon viisarin lyödessä tasan kaksitoista reikäleipä. ”No terve! Tosi kiva tavata ja hienoa kun pääsit tähän haast..” – ”Sorry? I don`t speak Finnish”. Hirmuisen virnistyksen saattelemana pahoittelen sekaannustani. Väärä hälytys. Toivottelemme saksalaisen turistin kanssa toisillemme oikein mukavaa päivänjatkoa auringon korventamassa Helsingissä.

Hetken kuluttua ylös kahvilan rappusia porhaltaa toinen valkohattu. Tällä kertaa pelaan varman päälle ja teen nopean riskiarvion ennen huutoa. Ylös tulevalla kaverilla on varmaan kahden kilon edestä Nikonin järjestelmällistä tulivoimaa kaulallaan sekä käsissään muutama hyvän elämän perusedellytys: pullo vettä, Helsingin reittikartta sekä laulavaa espanjaa puhuva naishenkilö. Tämäkään veikko ei varmasti ole tulossa haastatteluuni.

Keinun kantapäitteni varassa ja mietin syntejäni. Sitten joku koputtaa minua olkapäälle ja sanoo ”hei, oletko tulossa haastatteluun?”. Sekunnin tuhannesosan ajan kiroan, että hei kaveri vei minun repliikkini, mutta toisaalta – mitäs väliä sillä on. Pääasia, että edessäni seisoo nyt iloinen kaveri valkoisessa hatussaan. Hän on Rize. Entinen ammattiuimari ja omien sanojensa mukaan ”erikoinen henkilö”, joka tykkää nauraa ja juoda kahvinsa mustana. Pidän hänestä heti ja tiedän, että turinastamme tulee oikein miellyttävä. Huippu aloitus gradulleni!

swimming-659903_1920

Rizen mielestä hyönteiset ovat ehdottomasti tulevaisuuden ruokaa, mutta 90 minuuttiseksi venyneen keskustelumme aikana emme löytäneet tarkkaa määritelmää sille, keiden ruokapöytään hyönteiset lopulta tulisivat kuulumaan. Näillä näkymin eivät ainakaan Rizen.

Vain siinä tapauksessa, että hyönteisruoan tämänhetkiset terveysväittämät voitaisiin tieteellisesti osoittaa tosiksi, olisi Rize valmis harkitsemaan joidenkin nyt käyttämiensä liha- tai kalaruokien korvaamista hyönteisillä. Siihen saakka hyönteiset ovat Rizelle vain ”hyvä lisä silloin tällöin muiden ruokien lisäksi” ja ”hauska yllätys ja ohjelmanumero esimerkiksi sukujuhliin vietäväksi”. Hyönteisruoan arvo on Rizelle sen elämyksellisyydessä, josta suuri osa tulee hyönteisen estetiikasta, kun se käytetään kokonaisena – siksi hyönteisten ”piilottamista” jauhettuina muihin ruokiin hän ei koe mielekkäänä.

Siinä missä urheilijan aatteiden mukaisesti ravintosisältö on Rizelle ”se ruoan tärkein tekijä”, jää tilaa myös hedonismismille, eli vanhalle kunnon hyvälle maulle. Siinä etenkin kotisirkat olivat onnistunet tekemään Rizeen vaikutuksen.

Ruoan tulevaisuutta ja hyönteisten roolia siinä Rize pohti pitkään hyvinkin pragmaattisesti. ”Trumpin politiikasta riippumatta” vihreät arvot ovat hyvinvointivaltioissa kasvussa ja jos ruokahyönteisten tuotanto todella on väitteidensä mittainen, Rize ei näe niiden kysynnän kasvussa esteitä. Tosin Suomen kokoisessa maassa hyönteiset voivat jäädä vain pienen piirin nyanssiksi tai tänne hyönteisten syöminen tulee varmasti viimeisten joukossa, Rize mietiskeli.

Eniten Rizeä riepoo hyönteisruoan saatavuuden ja reseptiikan sekä myös aiheesta kertovan suomalaisen tutkimuksen puute. Hyönteisruokaa haluava saa todella nähdä vaivaa sitä löytääkseen – Rizelläkin meni vuosi ensi kuulemisen ja ensi maistamisen välillä. Se oli pitkä aika, joka vaati todellisia lehmänhermoja. Asioita ei-kesken jättävänä ihmisenä Rize kuitenkin pääsi kuin pääsikin vuonna 2016 testaamaan hyönteisruokaa ja onkin jatkanut tätä harrastusta tähän päivään saakka.

Kiitos Rizelle haastattelusta!