”Välit kehenkään eivät ole ainakaan vielä tähän mennessä menneet poikki” vastaa hymyilevä Ninni, neljäs haastateltavani, kun kysyn miten muut ovat suhtautuneet hänen hyönteisruoka kokeiluihinsa. ”Päinvastoin. Ystävät ovat olleet positiivisesti innostuneita ja yllättyneitä siitä, että hyönteisiä voisi tosiaan käyttää ruoaksi. Mutta mitään villitystä siitä ei ole syntynyt”.
Nämä lauseet niputtivat hyvin yhteen niitä ajatuksia ja kokemuksia, joita lähes kaksituntinen ja todella korkeisiin sfääreihin kivunnut keskustelumme Ninnin kanssa pulpautti pintaan. Ninnin kokemusten mukaan hyönteisiä kyllä halutaan kokeilla, mutta kertaelämyksen jälkeen juttu jää usein siihen. Miksi?
Maine, maku ja mahdollisuudet – siinä kolme kattokäsitettä, joilla ainakin on merkittävää tekemistä asian kanssa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Aloitetaan maineesta.
Jos ruon tulevaisuudesta ohjattaisiin elokuva, hyönteisten rooli olisi siinä pahis: ”Hyönteiset aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta ja tämä reaktio on usein täysin ulkoa opittua lapsesta saakka”. Tätä negatiivista asetelmaa vahvistavat myös monet yhteiskunnassa kiertävät sanattomat viestit – esimerkiksi televisio ja videopeleissä hämähäkki on sisältösymboli juuri ahdistavalle ja pelottavalle materiaalille.
Näiden tekijöiden vaikutusta ei voi väheksyä ja ne vaikuttavat aivan varmasti hyönteisruoan hyväksyttävyyteen ihmisten mielissä Ninni pohti. Hyönteisten huonoa mainetta lisää totta kai myös se käytännön konkretia, että etenkin Suomessa niihin törmää vain ikävissä tilanteissa – ne purevat tai pilaavat tunnelman ininällään. ”Vain leppäkerttu on poikkeus tähän sääntöön, mutta nämä muut, kuten sirkat ja madot joita ruoaksi kasvatetaan.. Niissä on stigmoja”.
Entäs sitten maku? ”Olen aina ollut utelias kokeilemaan uusia ruokia ja kaikenlaista on tullutkin testattua, mutta kyllä tähän mennessä ”ällöttävin” kokemus on ollut jauhomato” Ninni muisteli. Syy ällötykseen ei kuitenkaan ollut itse maku, vaan madon koostumus: ”Ne maistuvat ihan hyviltä! Ainoa ongelma on se purskahtava koostumus ja mielikuvat mitä se herättää”. Samoin on sirkkojen laita – ”Heti ensipuraisun jälkeen tuli olo, että hei, ei näiden syöminen sen kummempaa ole kuin minkään muunkaan eläimen”.
Loppujen lopuksi syötävien hyönteisten maku on ehkä kuitenkin osoittautunut hienoiseksi pettymykseksi Ninnille, jolle juuri se on ruoan tärkein elementti: ”Maultaan ne ovat itsessään aika sanomattomia. Jos hyönteisruokaa alkaa jossain vaiheessa ilmestymään enemmän kauppoihin ja se ei maistu miltään erityiseltä, niin miksi silloin ostaisin niitä?”
Aktiivisena kotikokkina Ninni kaipaisi myös reseptejä hyönteisruoalle: ”Paras vaihtoehto olisi Nyhtökauran kaltainen ratkaisu, jossa paketissa olisi selkeät ohjeet kokonaisten hyönteisten valmistamiseksi kotikeittiössä”. Eksotiikka ja jännitys onkin korvautunut Ninnin tapauksessa nyt kysymyksellä siitä, voiko hyönteisistä tehdä hyvää ruokaa. Ja se onkin ihan terve kysymys koko alan kannalta jatkoa ajatellen.
Ninni painottaa myös humaaniutta hyönteisten kasvatuksessa – niiden tuotanto pitäisi pystyä toteuttamaan ilman ylimääräistä kipua ja kärsimystä. Vain silloin koko homma voisi olla kokonaisuudessaan kannatettavaa.
Haastattelun loppupuoli käytettiin hyönteisruoan mahdollisuuksien mietiskelyyn. Ja siitäpä vasta todellinen retki muodostui.
Ensinnäkin Ninni on tyyppiesimerkki henkilöstä, jonka mielipide hyönteisruoasta on muuttunut selvästi positiivisemmaksi siitä syystä, että hän altistuu sille lähes päivittäin työpaikallaan: ”Kun sitä näkee ja kuulee puhuttavan arjessaan, oma ajatus niiden käytöstä tuntuu aina vain vähemmän vieraalta”. Jos hyönteisruoka olisi näkyvämmin esillä monelle muullekin, voisi sillä olla vaikutusta etenkin hyönteisen maine kysymykseen Ninni pohti.
Toisekseen Ninni kuitenkin kokee, että moni hyönteisiä ruoakseen kokeileva saattaa tehdä sen vain imagosyistä. Tavoitteena ehkä oman profiilin nostaminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja ei niinkään aito tavoite etsiä itselleen uutta ruokavaihtoehtoa: ”Kun hype hyönteisissä laskee, porukka siirtyy toiseen trendiin”. Ninnin mielestä juuri tämä on nyt tilanne hyönteisten kohdalla – aihe on inflaatiossa. Laskusuhdanteen jatkuessaan sillä on luonnollisesti vaikutuksia hyönteisruoan tulevaisuuteen Ninni järkeili.
Kolmannekseen Ninni heittää ilmaan ajatuksen hyönteisten roolista ruokakeskustelussa, jossa niiden osa ei olisikaan tulla syödyiksi, vaan toimia eräänlaisena verrokkina muille ruoka raaka-aineille. Kuten esimerkiksi kasviksille. Hyönteisruoka olisi siis eräänlainen katalyytti kasviproteiinien kysynnän kasvulle – se provosoisi ihmisiä miettimään tämän hetkisiä syömistottumuksiaan uudesta näkökulmasta aiheuttaen reaktion, jossa mikä tahansa muu kuin hyönteisruoka alkaisi vaikuttaa houkuttelevalta ajatukselta. Hyönteinen olisi keppi kohti kestävää kehitystä – disruptiivinen ajatusleikki vanhojen ja ratautuneiden ruokailutottumusten murtamiseen.
Vaikka Ninni voidaan laskea hyönteisruoan pioneeriksi, ei hänkään koe hyönteisten tulleen minkään aiemmin syömänsä ruoan tilalle. Vaikka tilanne voi tietysti tulevaisuudessa muuttua, hyvin vähän lihaa muutenkin kuluttavana henkilönä Ninnin ruokavalintojen ympäristörasitus on jo nyt todennäköisesti hyvin pieni esimerkiksi keskiverto suomalaiseen verrattuna.
Ninninkin mielestä hyönteisruoan todelliset hyödyt tulisivat isossa mittakaavassa esiin vasta silloin, jos paljon perineistä lihaa syövät kuluttajat alkaisivat korvaamaan niillä nauta- ja possupihvejään. Tähän joukkoon hyönteisruokaa kannattaisikin kohdentaa.
Kiitos Ninnille haastattelusta!
(Kuvat: pexels.com , pixabay.com)
Oletko ostanut hyönteisiä ruoaksesi? 