Sirkan mentävä aukko

Härän siitin. Se oli sirkkaan verrattuna huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kolmannelle haastateltavalleni Anikolle, kun hän muisteli ensimmäistä Suomessa tapahtunutta kohtaamistaan hyönteisruoan kanssa. Vuosi oli 2012 ja tapahtumapaikkana Kellohallin Mad Cook iltamat. Siihen aikaan varmasti lähes ainoa paikka saada sirkkaa lautaselleen.

Vaikka ajatus hyönteisten syömisestä oli mielenkiintoinen, ei se vielä sillä kertaa onnistunut vakuuttamaan Anikoa: ”En uskonut tulevani niitä itse syömään”.

Nyt Aniko luonnehtisi itseään hyönteisruoan varovaiseksi kokeilijaksi. Kokonaisten hyönteisten syöminen jalkoineen päineen on edelleen ajatuksena inhottava, mutta ovi Anikon keittiöön pysyy tulevaisuudessa auki muille, hieman käsitellyimmille, hyönteistuotteille.

“Hyönteiset tulisi esitellä proteiinina ilman, että niitä heitetään ihmisten silmille. Ihmisten pitäisi ensiksi saada totutella niihin ja siksi alussa tarvitaankin jalostettuja tuotteita”. Siis esimerkiksi jauheita ja massoja, joista hyönteistä ei pysty erottamaan, mutta joista jokainen voisi itse valmistaa ruokiaan etenkin lapsiperheen arkeen sopivaksi.

Eineksiin Aniko ei usko, mutta ruoan valmistuksen helppouteen ja nopeuteen kylläkin: ”Kun lapset kiljuvat nälässä, pitää ruoan olla helppoa ja nopeaa valmistaa, mutta samalla tietenkin terveellistä, monipuolista ja hyvää”. Vaikka ruoan ympäristö ja eettisyys kysymykset ovat Anikolle erittäin tärkeitä, ruoan kuin ruoan pitää sopia myös käytännön elämään. Ja siihen tämän hetkiset hyönteistuotteet eivät vielä ihan sovellu.

pexels-photo-262488

Tuotekehityksen lisäksi hyönteisten käytön yleistyminen Suomessa vaatii Anikon mielestä vielä monen peruspilarin rakentumista. Ihan sanastosta lähtien: ”Porukka ei osaa vielä tehdä eroa syötävien ja ei-syötävien hyönteislajien välillä. Se on lähes sama asia kuin jos joku sanoisi syövänsä ”eläintä” porsaan- tai naudanlihan sijaan”.

Myös hyönteisiä syöviin ihmisiin liittyy stigmoja: ”Hyönteisten syöminen kuulostaa vielä tässä vaiheessa hieman ”hullu professori” jutulta”. Kaiken kaikkiaan hyönteisruoan kasvu tulee viemään aikaa: ”Ainakin sukupolven, se on hidas trendi vielä tässä vaiheessa”.

Trendeistä puhuttaessa Aniko veikkaa ja ehkä toivookin, että tulevaisuudessa perinteinen liha tulisi siirtymään jokapäiväisestä käytöstä vain juhlaruoaksi: “Liha on viikonlopun karkki. Viikolla syödään sitten arkiproteiinia, joka voi koostua vaikka hyönteisistä”. Kohti tämänkaltaista siirtymää vauhdittavat etenkin ruokabloggarit – ja vloggarit. Aikamme ruokavaikuttajat.

Keskustelumme aikana pintaan pulpahtaa myös yksi todella tärkeä seikka, jonka myös itse näen yhtenä suurimmista haasteista minkä hyönteisruoka tulee kohtaamaan – kakka ja suolet.

Anikon lailla varmasti moni muukin, tiedostaen tai tiedostamattaan, karsastaa hyönteisen syömisessä etenkin siitä syystä, että ”se syödessä purskahtaa”. Ja se purskaus tosiaan sisältää lihan lisäksi myös suolia ja pahimmassa tapauksessa vielä sitä itseään. On vaikea kuvitella nyljettyä sirkkaa, josta vain parhaat fileet olisi otettu käyttöön. Syötävä hyönteinen onkin kokonainen paketti kaikkine paloineen ja jos tämä koetaan laajemmin ongelmaksi, voi se olla merkittävä este yökötyksen vähentymiselle.

Toisaalta Aniko tuo pöytään myös vastavoiman yllämainitulle – kasvavan ulkomaanmatkailun. Yhä useampi suomalainen matkustaa ja maailma pienenee jatkuvasti muutenkin kiitos tekniikan. ”Matkailu avartaa” on vanha klisee siksi, että se on totta ja tämä voi ehkä nopeuttaa hyönteisten syömisen yleistymistä Suomessakin.

Tietysti sillä ehdoin, että lomalaiset suuntaavat muuallekin kuin Keski-Eurooppaan. Kuten esimerkiksi Meksikoon. Sinne suunnatulla reissulla Anikokin sai konkreettisesti nähdä miten normaalia hyönteisten syöminen voi sittenkin olla. Meksikossa kun elää vahva hyönteisten syömisen kulttuuri, joka näkyy muun muassa paikallisessa katurúokakulttuurissa.

Vinkiksi ja jatkotutkimusten aiheiksi hyönteisruoan yleistymisen kanssa työskenteleville Aniko vinkkaa selvittämään miten ja miksi jotkut muut oudot ruoat ovat onnistuneet kohentamaan profiiliaan ja saavuttamaan itselleen kysyntää. Mikä on siis tartarpihvien, ostereiden ja etanoiden salaisuus?

books-read-literature-bookshelf-161877

Kiitos Anikolle haastattelusta!

(Kuvat: Pexels.com)

%d bloggers like this: